Mikä ECT-sopimus?

Mikä ECT-sopimus?

ECT-sopimus (viralliselta nimeltään energiaperuskirjasta tehty sopimus) on vuodelta 1994 peräisin oleva kansainvälinen sopimus, jossa on mukana yli 50 maata. ECT-sopimus antaa ulkomaisille sijoittajille laajat oikeudet vaatia valtioilta korvauksia, jos ne katsovat valtioiden toiminnallaan aihettaneen vahinkoa sijoituksilleen. Korvauskanteiden nostamiseksi sopimus tarjoaa sijoittajille mahdollisuuden ohittaa kansalliset oikeusjärjestelmät rinnakkaisen, ainoastaan ulkomaisille sijoittajille tarkoitetun riitojenratkaisumekanismin avulla. Välimiespaneelien määräämät korvaukset voivat olla jopa miljardiluokkaa.

Sopimus on viime vuosina joutunut yhä kovemman arvostelun kohteeksi erityisesti sen takia, että se voi haitata siirtymää fossiilisista polttoainesta uusiutuvaan energiaan.

Millä tavalla ECT-sopimus vaarantaa siirtymisen puhtaaseen energiaan?

ECT-sopimus antaa energiasektorin ulkomaisille sijoittajille oikeuden haastaa valtioita välimiesoikeuteen toimista, jotka ovat saattaneet vaikuttaa negatiivisesti sijoittajien voittoihin. Tämä koskee myös ilmastopolitiikkaa. Tuore esimerkki tästä on saksalaisen energiajätin RWE:n nostama 1,4 miljardin euron korvauskanne Alankomaita vastaan, jossa RWE vaatii korvauksia maan päätöksestä kieltää hiilenpoltto kaikissa voimaloissa vuoden 2030 alkuun mennessä.

Koska ECT-sopimuksen säännökset suosivat sijoittajia, tuomiot ovat vaikeasti ennustettavia ja valtioiden maksettavaksi määrätyt korvaukset saattavat olla erittäin suuria, sopimus kannustaa valtioita viivyttämään tai heikentämään energiasiirtymää tukevia toimia, tai luopumaan niistä.

Mitkä maat voivat joutua korvausvaatimusten kohteiksi?

Kaikki maat, joihin ECT-sopimusta sovelletaan kokonaisuudessaan, voidaan haastaa korvausvastuuseen ilmastopolitiikastaan. Näitä maita on monta: Afganistan, Albania, Armenia, Itävalta, Azerbaidžan , Belgia, Bosnia ja Hertsegovina, Bulgaria, Kroatia, Kypros, Tsekin tasavalta, Tanska, Viro, Suomi, Ranska, Georgia, Saksa, Kreikka, Unkari, Islanti, Irlanti, Japani, Jordania, Kazakstan, Kirgisia, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxembourg, Makedonia, Malta, Moldova, Mongolia, Montenegro, Alankmaat, Puola, Portugali, Romania, Slovakia, Slovenia, Espanja, Ruotsi, Sveitsi, Tadžikistan, Turkki, Turkmenistan, Ukraina, Iso-Britannia, Uzbekistan ja Jemen. Erillisenä ECT-sopimuksen osapuolena myös EU voidaan haastaa korvausvastuuseen.

Entä sopimuksen laajentuminen uusiin maihin?

Brysselissä toimiva ECT-sopimuksen sihteeristö pyrkii aktiivisesti keräämään sopimukselle kannatusta ja hankkimaan siihen mukaan uusia allekirjoittajavaltioita. Sihteeristö tekee kovasti töitä laajentaakseen ECT-sopimuksen maantieteellisen kattavuuden Afrikan, Lähi-idän, Aasian ja Latinlalaisen Amerikan maihin. Sihteeristö vähättelee ECT-sopimukseen liittyviä riskejä ja liioittelee sen etuja. Tämän seurauksena monet maat ovat aloittaneet liittymisprosessin, jonka päätepisteenä on ECT-sopimuksen hyväksyminen äärimmäisine sijoittajien etuoikeuksineen.

Miten maat voivat irtautua ECT-sopimuksesta?

Eroaminen ECT-sopimuksesta ei ole vaikeaa. Maat voivat viiden voimassaolovuoden jälkeen erota sopimuksesta milloin tahansa kirjallisella ilmoituksella. Tämä ehto täyttyy niin EU:n ja sen jäsenmaiden kuin lähes kaikkien muidenkin sopimusosapuolten kohdalla. Jäsenmaat voivat erota sopimuksesta milloin vain, kuten Italia teki vuonna 2016. Jos kaikki muutkin jäsenmaat vetäytyisivät sopimuksesta kollektiivisesti, positiivinen vaikutus olisi vielä suurempi.

YK:n erityisraportoija Olivier de Schutter vaatii vetäytymistä ECT-sopimuksesta

Mikä on EU:n rooli?

Yhdessä sellaisten jäsenmaiden kuin Alankomaiden ja Iso-Britannian kanssa EU oli liikkeellepaneva voima neuvoteltaessa ECT-sopimusta 1990-luvulla. Tavoitteena oli Shellin ja BP:n kaltaisten yhtiöiden investointien suojeleminen entisen neuvostoblokin maissa Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Tänä päivänä EU:n jäsenmaat ovat kuitenkin itse vaarassa joutua korvaustuomioiden maksajiksi, ja ECT-sopimus uhkaa vesittää EU:n vihreän sopimuksen ja ilmastolain toimeenpanon. EU on vastuussa alulle panemansa sotkun siivoamisesta, sillä elämme maailmassa, jonka on muututtava hiilivapaaksi hyvin nopeasti.

Lisätietoa (englanniksi):